Kannustavaa arviointia

Kannustavaa arviointia

Koulujen lukuvuosi lähenee loppuaan ja kouluissa on tullut aika arvioida oppilaiden suoriutumista koulutyöstä. Tehtävä ei ole helppo, sillä uusi opetussuunnitelma luo varsin vaativat kriteerit oppilaan arviointiin, ja moni opettaja tuskaileekin, kuinka arvioida jokainen oppilas oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti, niin että arviointi on kannustavaa ja monipuolista – ja myös yksilöllistä.

Kaavamainen koenumeroiden keskiarvojen laskeminen ryyditettynä viittaamistaajuudella saattoi olla normaalikäytäntö, kun itse olimme koululaisia, mutta nykyiseen koulumaailmaan se ei enää sovellu. Nykyopettajan tulee koota tietoa oppilaiden edistymisestä oppimisen eri osa-alueilla ja erilaisissa oppimistilanteissa, jolloin on tärkeää ottaa huomioon oppilaiden erilaiset tavat oppia ja työskennellä. Jokainen oppilas tulee nähdä omana yksilönään ainutkertaisine ominaisuuksineen ja luonteenpiirteineen.

Opetussuunnitelmassa on määritelty oppiaineittain ja vuosiluokittain (1-2, 3-6. 7-9) hyvän osaamisen kriteerit, eli se, mitä oppilaan tulee osata saadakseen arvosanaksi 8. Entä muut arvosanat? Niiden kanssa opettajat ovat omillaan tai vertaistuen varassa. Koulutuksen arviointikeskuksen matematiikan pitkittäisarvioinnin tulosten mukaan oppilaat voivat saman tasoisella matematiikan osaamisella saada jopa neljää eri päättöarvosanaa. Oppilaiden oikeusturvan näkökulmasta tämä on suuri ongelma, joka korostuu varsinkin toisen asteen opiskelupaikkoja haettaessa.

Oppilaiden näkökulmasta arviointi kertoo siitä, missä tänä vuonna on onnistuttu hyvin ja missä on vielä parantamisen varaa. Nykyisen arviointikulttuurin mukaan arviointi tapahtuu vuorovaikutuksessa, ja oppilaiden tulee saada jatkuvasti oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta opettajiltaan. Lisäksi heitä ohjataan arvioimaan omaa osaamistaan ja edistymistään sekä antamaan ja saamaan palautetta, toki ikätasonsa mukaisesti.

Kannustava arviointi on tärkeää, koska onnistumaan oppii vain onnistumalla. Onnistumisen kokemukset saavat parhaimmillaan aikaan positiivisen kierteen, jolla voi olla suuri merkitys lapsen elämälle ja tulevaisuudelle. Myös aikuisen näkökulmasta vähäiseltä näyttävästä edistymisestä tai onnistumisesta kannattaa palkita, ei vain täydellisistä kympin suorituksista.

koululainen

Näin keväisin koulujen päättyessä on tapana jakaa oppilaille stipendejä. Vuosi sitten toimintaterapeutti-ystäväni teki mielestäni hienon innovaation, ja alkoi jakaa stipendejä niille oppilaille, joilta yleensä stipendit menevät ohi. Stipendiä saivat hakea opettajat oppilaille, jotka olivat tsempanneet jossain koulunkäyntiin liittyvässä asiassa. Kovin tarkkoja kriteerejä ei etukäteen määritelty, vaan luotettiin opettajien näkemykseen: stipendin saajaksi voisi sopia oppilas, jonka keskiarvo nousi vitosesta viiteen ja puoleen, joka joutui tappeluihin vähän harvemmin kuin aiemmin, jolta livahtaa kirosana enää satunnaisesti, jonka peppu pysyy penkissä jo viisi minuuttia, tai jonka toiminta muulla tavoin on mahdollistanut entistä sujuvamman koulutyön.

Hakemuksia tuli runsaasti, ja kymmenen oppilasta sain 50 euron stipendin, joka jaettiin kevätjuhlassa. Näin tehtiin koko koululle näkyväksi heidän ponnistelunsa ja onnistumisensa. Pienilläkin keinoilla voi saada paljon aikaan.

Kirjoittaja
opetustoimen ylitarkastaja Lea Karjomaa

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s