”Sää et tiedä, miltä musta tuntuu!”

”Sää et tiedä, miltä musta tuntuu!”

 

Empatian on todettu työpaikalla olevan erinomaisen tärkeää. Pikainen google-haku löytää kymmeniä artikkeleita tai blogikirjoituksia teemasta. Usein todetaan sen auttavan erityisesti asiakaspalvelussa ymmärtämään asiakkaan tarpeita. Toisaalta sitä pidetään tärkeänä esimiestyön osana. Myös kollegoiden välisellä empatialla on todettu olevan iso merkitys luottamuksen rakentamisessa ja siten työyhteisön toiminnassa.

Mitä empatia sitten oikein on? Wikipedian mukaan empatia voidaan jakaa useampaankin eri kykyyn. Toisaalta on emotionaalista tai affektiivista empatiaa, jolla tarkoitetaan yksilön kykyä samaistua toisen tunteisiin. Ikään kuin tuntea samaa kuin toinen tuntee. Tällöin tunne siirtyy henkilöstä toiseen. Positiiviset henkilöt levittävät ympärilleen hymyjä ja pelokkaat taas pelkoa.

Affektiivinen empatia on sangen biologinen reaktio. Myös eläimet voivat tuntea affektiivista empatiaa. Se on usein melko tiedostamatonta. Ihmisten kyky tämän suhteen vaihtelee huomattavastikin, mutta kaikilla, harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta, kyky on. Ihminen ei ole immuuni toisten tunteille yhteisössään ne aina vaikuttavat, tavalla tai toisella, omaankin tunnetilaan.

Toinen empatian laji on kognitiivinen empatia, jolloin ajatuksena on se, että tunteita tunnistetaan ilman, että samalla itse tunnetaan samaa tunnetta. Havainnoidaan ulkopuolisesti toisen tai omia tunteita. Tässä itseasiassa tietojärjestelmien algoritmit ovat oppineet aika taitaviksi. Facebook pystyy tunnistamaan käyttäjiensä toiminnan perusteella jo aika hyvin heidän tunnetilojaan mm. itsemurhariskiä tai masennusta. Kognitiivisen empatian kyky vaihtelee myös henkilöittäin ja sitä pystyy myös harjaannuttamaan tunnetaitojaan kehittämällä.

Edelleen voidaan erottaa projektiivinen empatia, jolla tarkoitetaan kykyä asettua toisen asemaan. Esimerkiksi Kantin kategorinen imperatiivi tai useiden maailmanuskontojen ”kultainen sääntö” perustuvat tähän. Kohtele toisia kuten toivot itseäsi kohdeltavan -ohje pätee myös työyhteisöissä ja sen soveltaminen edellyttää projektiivista empatian kykyä.

Vielä voidaan tunnistaa neljäs, ja ehkä vaikein, empatian laji eli reflektiivinen empatia. Kaikki empatia lähtee aina yksilön omista kokemuksista, henkilöhistoriasta, kyvyistä ja persoonallisuudesta. Ei ole mitään ”puhdasta” empatiaa sikäli, että se aina tapahtuu jossain kontekstissa joidenkin kulttuuristen sääntöjen kentässä. Reflektiivinen empatia koettaa ottaa näitä, usein tiedostamattomia, seikkoja huomioon. Se pohtii mm. kysymyksiä:

  • Miksi minä tunnen empatiaa tässä tilanteessa, mutta en tuossa?
  • Miksi minun on helpompi olla empaattinen Mattia kohtaan kuin Maijaa?
  • Miten minun tulisi toimia tässä tilanteessa ollakseni empaattinen?

Nähdäkseni työyhteisöissä ei eri empatian lajeja kovinkaan hyvin tunnisteta tai määrätietoisesti kehitetä. Erityisesti reflektiivisen empatian taidoilla olisi kuitenkin paljon saavutettavissa yhteisen tekemisen kehittämisessä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s