Kirjastojen toiminnan arvioinnin vaikeus

Kirjastojen toiminnan arvioinnin vaikeus

Kirjastot ovat muuttumassa monipuolisemmiksi kulttuuri- ja sivistyslaitoksiksi, kuin mitä ne aiemmin ovat olleet. Uusi laki yleisistä kirjastoista toisaalta kertoo niiden muutoksesta ja toisaalta patistaa sitä eteenpäin. Lain tavoitteena on sen 2 §:n mukaan edistää

1) väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin;

2) tiedon saatavuutta ja käyttöä;

3) lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa;

4) mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen;

5) aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

Samassa laissa määritellään aluehallintovirastojen tehtäväksi (4 §) seurata ja arvioida toimialueensa yleisten kirjastojen toimintaa sekä edistää toimialueellaan yleisiä kirjastoja koskevien valtakunnallisten kirjastopoliittisten tavoitteiden toteutumista.

Arvioinnin tavoitteena on saada aikaan tuloksekkaampaa toimintaa keskittämällä huomio toiminnasta ja toimintaympäristöstä kertyvään tietoon ja sen hyödyntämiseen. Ajatus on, että valtion harjoittamaa kirjastopolitiikkaa, ja sitä kautta myös yleisten kirjastojen toimintaa, kehitetään arvioimalla kirjastojen toimintaa. Arvioinnissa tehdään johtopäätöksiä järkevästä etenemisestä.  Aluehallintovirastojen tekemästä arvioinnista hyötyvät opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi myös siihen osallistuvat kunnat ja kirjastot.

Mitä sitten pitäisi arvioida? Perinteisesti kirjastojen toimintaa on arvioitu kirjojen ja muun aineiston käyttöön ja hankintaan liittyvillä mittareilla. Mikä on lainojen määrä suhteessa asukaslukuun tai paljonko kirjasto on hankkinut aineistoa? Tämän tyyppinen arviointi olikin sangen hyödyllistä aikana, jolloin kirjastojen pääasiallinen tehtävä oli tarjota aineistoja kuntalaisten käyttöön. Nyt kun tilanne on muuttumassa, tarvitaan uusia mittareita.

Vuonna 2010 opetus- ja kulttuuriministeriö valmisteli Yleisten kirjastojen laatusuosituksen, johon kerättiin erilaisia mittareita ja asetettiin niille myös suositusarvoja. Suositeltiin mm. että kirjastotilan koko olisi hyvä olla sata neliötä tuhatta asukasta kohden tai hyvä hankintamäärä lasten kirjallisuudelle olisi yksi kirja per alle 15-vuotias vuodessa. Näitä suosituksia onkin paljon käytetty kunnissa apuna kirjastojen toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Myös virastomme on käyttänyt niitä hyväksi arvioidessaan kirjastojen toimintaa alueillaan.

Ajat muuttuvat ja samalla käsitykset valtion ja kuntien välisestä roolijaosta elävät. Nyt vuonna 2017 on vaikea perustella, miksi valtion tulisi asettaa laatusuositusten kaltaisia lakia tarkempia ”normeja” kunnille. Nykyisen hallituksen normienpurkutalkoiden henkeen se ei oikein istuisi. Kunnat tuntevat omat tilanteensa paremmin kuin keskushallinto ja osaavat asettaa omat tavoitteensa tarkoituksenmukaisesti. Ministeriö onkin luopunut valtakunnallisista suosituksista ja poistanut kirjasen nettisivuiltaan.

Miten siis tehdä alueellista tai valtakunnallista arviointia, kun yhteisiä mittareita ei ole? Kirjastojen toiminta on muutoksessa ja lakikin on uudistunut, joten tilanteen seuraaminen olisi erityisen tärkeää. Mitä kirjastoissa nyt tapahtuu? Onko kehitys samanlaista eri puolilla maata vai viekö se eri suuntiin?

Tarvitaan uudenlaisia mittareita. Uutteen lakiin peilaten kannattaisi tehdä joitain uudistuksia mm. siirtyä enemmänkin mittaamaan kirjastossa käyntien määrää enemmänkin kuin lainojen määrä. Kirjastojen järjestämien koulutusten, opastusten ja tapahtumien tarkempi tilastointi olisi tärkeää. Hyödyllistä olisi saada tietoa kirjastojen tekemän yhteistyön määristä ja muodoista. Miten kuntalaiset kokevat kirjastopalveluiden laadun? Miten lukutaito kunnassa lisääntyy? Mikä on e-kirjojen ja -lehtien käytön suhde paperisiin vastineisiin?

Meillä Suomessa on erinomaisen kirjastoverkon lisäksi myös kansainvälisestikin verrattuna todella hyvä tilastotietokanta:  http://tilastot.kirjastot.fi. Erityisesti visualisointi on erinomainen työkalu tilastotiedon hyödyntämiseen (http://visualisointi.kirjastot.fi/tilastot/). Aluehallintovirastot arvioivat joka toinen vuosi peruspalveluja. Ensi vuoden arviointikohteena ovat kirjastopalvelut lasten lukemisen ja lukutaidon edistäjinä. Arviot kootaan Patioon. Työkaluja siis arviointiin on jo valmiina.

Kirjastojen arvioinnin kehittäminen on siis käynnissä ja uusia mittareita ja tapoja arvioida kokeillaan. Aina täytyy kuitenkin muistaa, että arviointi on valintaa. Jos suurennuslasi kohdistetaan johonkin, ympärillä olevat asiat hämärtyvät. Kyseessä ovat valinnat, joiden tarkoituksena on lopulta ohjata toimintaa tavoitteiden mukaiseen suuntaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s