Resilientti selviää

Aluehallintovirastoissa, kuten niin monella muullakin työpaikalla,
työntekijöitä ja työyhteisöjä haastavat paitsi organisaatioiden jatkuvat muutokset ja fuusiot, myös syvemmällä olevat virtaukset. Digitalisaatio, kokeilukulttuuri, verkostojen merkityksen kasvu ja asiakaslähtöisyys sekä uudet työnteon muodot mm. etätyön lisääntyminen ja monipaikkaisuus, vaativat uudenlaista joustavuutta ja ketteryyttä.

Nykyinen tilavuoropuhelunne ei ole ainutlaatuinen sikäli, että on se maailma ennenkin muuttunut ja siitä on selvitty. Kuka paremmin ja kuka heikommin. Yhden vertailukohdan tästä antaa 1900-luku ja erityisesti toisen maailmansodan aika ja sen jälkeinen toipuminen. Jo silloin huomattiin, että muutosten aikana parhaiten selviytyvät ne, joilla on vahvin resilienssi eli eräänlainen henkinen kimmoisuus vastoinkäymisten osuessa kohdalle.

Resilienssistä puhutaan ja kirjoitetaan nyt taas paljon. Se tarkoittaa sitä, että ihmisellä on kyky nähdä merkityksiä ja tavoitteita vaikeissa tilanteissa. Jos työntekijä tai -yhteisö menettää tunteensa tarpeellisuudestaan tai visionsa tulevaisuudestaan, hän on haavoittuva. Vahva merkityksellisyyden tunne lisää resilienssiä. Kuten pajun vitsa, myös resilientti yhteisö joustaa, mutta ei katkea paineen alla. Se pystyy vaikeissa tilanteissa tekemään päätöksiä eikä lamaannu vaaran uhatessa. Resilientti yhteisö osaa ennakoida tilanteita ja muuttaa toimintaansa nopeasti.

Miten sitten voisi näitä ominaisuuksia lisätä yksilö- tai työyhteisötasolla? Olen huomannut seuratessani eri tahoilla valtion hallintoa, että harjoittamalla seuraavia taitoja resilienssi vahvistuu:

  • Fyysinen kunto ja terveys
  • Dialogisuus
  • Ratkaisukeskeisyys
  • Työn hallinta

Varmasti muitakin tärkeitä taitoja on, mutta näiden rooli on nähdäkseni suurin.

Fyysinen kunto ja terveys muodostavat lähtökohdan sille, että jaksamista ja energisyyttä on riittävästi muutoksissa menestymiseen. Huippu-urheilu on tästä hyvä esimerkki. Pelkkä raaka voima ei tietenkään riitä voittamiseen, mutta ilman sitä ei voitosta voi haaveilla. Resilienssi edellyttää, että ihmisellä on voimia toimia ja tehdä päätöksiä. Kuntoaan ja terveyttää voi vaalia monin tavoin. Erittäin tärkeää on pitää huolta unensa laadusta, ravinnosta ja riittävästä liikunnasta.

Dialogisuus on taitoa keskustella ja erityisesti kuunnella. Yhteinen ymmärtäminen ja rakentava keskustelu mahdollistavat erilaisuuden hyväksikäytön ongelmatilanteissa. Se myös mahdollistaa sujuvan yhteiselon yhteisössä. Ongelmien esille nostaminen ja niiden ratkaiseminen voivat hoitua välttävästi myös monologien kautta, mutta paremmat ja kestävämmät ratkaisut edellyttävät dialogia. Osallisuuden tunne tulee siitä, että tulee kuulluksi ja saa mahdollisuuden sanoa oman sanansa asioihin.

Dialogisuutta voi harjoitella monin tavoin. Esimerkiksi mentorointi, erilaiset työyhteisön fasilitointimenetelmät, kehityskeskustelut ja muut vuorovaikutustilanteet kannattaa hyväksi käyttää myös harjoittelumielessä. Omaa ja yhteisön dialogisuutta täytyy ajoittain tietoisesti tarkkailla ja harjoitella.

Ratkaisukeskeisyys on, paitsi ”tekniikka”, jolla keskustelua viedään eteenpäin, myös asenne, jolla ongelmiin suhtaudutaan. Ratkaisukeskeisen asenteen omaavat henkilöt keskittävät energiansa ongelmien sijasta tavoitetilojen ja voimavarojen tunnistamiseen ja hyödyntämiseen. He eivät jumiudu kinastelemaan siitä, mikä ongelman alun perin aiheutti. Resilienssin näkökulmasta tämänkaltainen toiminta nopeuttaa ja helpottaa ratkaisuiden löytymistä. Se myös pitää paremmin näköpiirissä koko yhteisön tavoitteet ja olemassa olon perustan, joka edelleen vahvistaa resilienssiä.

Ratkaisukeskeisyys on myös harjoiteltavissa oleva taito. Siihen on saatavana kirjallisuutta ja koulutusta. Tärkeintä on oppia tunnistamaan oma ja yhteisön tapa keskustella asioista. Erilaiset ryhmäpalaverit, kriisipalaverit, kehittämispäivät, kehityskeskustelut, varhaisen tuen keskustelut, VMBaron purkukeskustelut jne. ovat erinomaisia tilaisuuksia harjoitella ratkaisukeskeisyyttä yhdessä.

Neljäs ominaisuus, joka edistää resilienssiä, on työn hallinta. Työterveyslaitos on tehnyt mainion julkaisun työn hallinnasta asiantuntijatyössä. Sen mukaan tärkeimmät toimenpiteet hallinnan saavuttamiseksi ovat priorisointi ydintehtäviin, työn näkyväksi tekeminen ja keskeytysten hallinta. Nämä toimenpiteet ovat samat sekä yksilö, työyhteisö että myös organisaatiotasoilla.

Priorisointia voi tehdä, paitsi esimiehen kanssa dialogissa, myös lähityöyhteisön kanssa ratkaisukeskeisesti. Koko organisaation tasolla strategiatyön tulee olla kunnossa, jotta priorisointi onnistuu. Työn näkyväksi tekeminen mahdollistaa sen hallinnan. Piilotyöstä on hankala keskustella eikä se siksi oikein ole hallittavissa. Keskeytysten hallinta tarkoittaa mm. yhteisiä pelisääntöjä tilojen käytön suhteen, etätyön käyttöä silloin kun siihen on tarve sekä mm. kokouskulttuurin kehittämistä. Tuntemassani it-alan yrityksessä on sanontana, että jos kokous kestää kaksi tuntia, on jo kyseessä erittäin iso ongelma.

Jos siis haluamme, että organisaatiomme, työyhteisömme tai työntekijämme selviävät tässä ajassa myllertävistä muutoksista, meidän on kehitettävä resilienssiämme. Siihen auttaa, kun kiinnitämme tietoisesti ja järjestelmällisesti huomiota fyysiseen kuntoon ja terveyteen, dialogisuuteen, ratkaisukeskeisyyteen sekä työn hallintaan. Muutoksissa aina jotkut voittavat ja jotkut häviävät. Uskon, että voittajien joukossa edellä mainitut taidot ja ominaisuudet ovat ahkerassa käytössä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s