AVISTAblogi – AVIbloggen

Asiaa aluehallintovirastosta. Reflektioner från regionförvaltningsverket.

Alkoholin portinvartijana

Jätä kommentti

Etelä-Suomen aluehallintoviraston alkoholihallintoyksikön päällikkö, ylitarkastaja Riku-Matti Lehikoinen pohtii tulevan alkoholilain muutoksia ja vaikutuksia alkoholikulttuuriin.

Alkoholi kiinnostaa suomalaista ihmistä valtavasti. Sillä on hyvin ristiriitainenkin asema meidän yhteiskunnassamme, vihattu ja parjattu, mutta toisaalta salaa rakastettu – ehkä liikaakin. Se tekee meistä surullisen kuuluisia ja siitä kuuluisuudestamme surullisia. Julkisuudessa alkoholiasiat kuitenkin nostavat meidät barrikadeille torumaan päättäjiä ja vaikeroimaan eriarvoisuuden sosiaalisia koukeroita. Alkoholilain toteutumista valvovalle viranomaiselle alkoholin maailma on sankariton ja karu, muttei vailla myllerryksiä.

”Urani aikainen työllistävin julkisuusmylläkkä on ollut viskigate, muistaakseni 2014 syksyllä. Viime kesänä oli löylygate ja syksymmällä coctailgate – vaikkakin viimeiseksi mainittu koski naapurialuehallintovirastoa”, Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Riku-Matti Lehikoinen muistelee.

Härdelli julkisuudessa eli useimmiten sosiaalisessa mediassa ei aina ole pelkkää kriisiä. Julkisuudessa on myös hyviä puolia. ”Löylygate avasi tärkeätä keskustelua suomalaisessa yhteiskunnassa sen monilla eri tasoilla. Julkisuudessa keskusteltiin mielestäni ihan tasapuolisesti ravintoloiden aukiolosta vs. naapuruston yörauhasta”, Lehikoinen sanoo.

Riku-Matti Lehikoinen istuuJulkisuuskriisit uudistavat ja kehittävät alkoholihallinnon ja koko aluehallintoviraston toimintaa. En silti sano, että ne olisivat aina kivoja tai helppoja hetkiä, sanoo Riku-Matti Lehikoinen.

Rakas Alkoholi

Suomalaisen suhde alkoholiin on pidempi ja kiemuraisempi kuin Salkkareiden paraskaan juonikuvio.

”Alkoholilla on suuri rooli suomalaisessa ajattelussa. Se on ehkä jollain tavalla synonyymi yksilönvapaudelle. Luullakseni asiat ovat vähitellen muuttumassa. Ainakin nuoret käyttävät alkoholia vähemmän ja ei niin humalahakuisesti”, Lehikoinen sanoo.

Lehikoinen tarjoaakin näkökulmaa kysyen, mitä rajoituksia suomalaiset tarkoittavat, kun rajoituksista puhuvat vai puhutaanko silloin usein vain rajoittamisen mielikuvasta?

”Ravintolat saavat olla auki 9—04. Kaupat saavat myydä alkoholia 9—21. Alkoja ja kauppoja on varsin tiheästi. Saatavuus ei siis ole ongelma”, Lehikoinen tuumaa.

Suomalainen alkoholikulttuuri on vapautunut 1960-luvulta lähtien hitaasti mutta varmasti. Sitä ennen vahvasti kielteisen kulttuurin muuttuessa Suomessa on havaittu jopa alkoholin käytön ja humalakokemusten arvostamista. Tämä onkin johtanut sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviin päihdehaittoihin.

Miten eroon päihdehaitoista?

”Viisasten kiveä tähän ei ole missään keksitty”, Lehikoinen myöntää.

Tutkimuksissa tehokkaaksi keinoksi torjua päihdehaittoja on todettu kokonaiskulutuksen vähentämiseen pyrkiminen. Lehikoinen kertoo, että kokonaiskulutusta on yhteiskunnan toimesta pyritty pienentämään muun muassa korottamalla alkoholin hintaa verotuksen keinoin.

Lisäksi meillä Suomessa on kaikkien tuntema yhden pysähdyksen taktiikan putiikki; ainoa alkoholia laillisesti kuluttajille kotiin viemisiksi myyvä on Alko. Korkea verotus yhdistettynä valtion monopoliin alkoholin myynnissä on kuitenkin luonut varteenotettavan vuodon valtion kassaan. Kauppalehden marraskuussa julkaiseman artikkelin mukaan suomalaiset käyttävät yli 320 miljoonaa euroa vuodessa alkoholiostoihin ulkomailla. Jos sama määrä ostettaisiin valtion Alkosta, se tuottaisi lähes saman määrän verotuloja valtion kassaan.

”Kaupatkin myyvät alkoholia. Myynnin arvo on muistinvaraisesti suunnilleen sama kuin Alkossa. Itse en näe, että Alko tai sen hinnoittelu olisi syy matkustajatuonnin suureen määrään. Matkustajatuonti on lähinnä olutta ja oluen jälkeen siidereitä ja long drink -juomia, jota saa kaupastakin”, Lehikoinen pohtii.

Lehikoisen mielestä veron alentaminen voisi olla verotuksellisesti järkevää, mutta ei päihdehaittojen kannalta. ”Verotus on tehokkain keino torjua päihdehaittoja. Mielenkiintoisena yksityiskohtana keskustelussa on se, että Viro on tehnyt päätöksen korottaa olutveroa 70 prosenttia!”

”Ongelmatonta tämä ei ole. Kaikilla keinoilla on kuitenkin rajansa, eikä esimerkiksi veroja voida määräänsä enempää korottaa. Alkoholilailla pyritään rajoittamaan ja ohjaamaan kulutusta siten, että haittoja olisi mahdollisimman vähän”, Lehikoinen sanoo.

Toistaiseksi nämä keinot eivät ole toimineet kovin hyvin. Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa alkoholinkulutus on kasvanut lähes jatkuvasti viimeisten 50 vuoden aikana. Vuonna 2004 alkoholiveroa alennettiin, jonka jälkeen alkoholin kulutuksessa koettiin suuri hypähdys ylöspäin. Tuolloin kulutus puhtaana alkoholina henkeä kohti asettui 10 litran tasolle. Viime vuosina on havaittu kokonaiskulutuksen pientä laskua.

”Alkoholilailla halutaan vaikuttaa alkoholipitoisista aineista aiheutuviin sosiaalisiin ja terveydellisiin haittoihin. Nykylainsäädännön onnistumista on vaikea arvioida. Suomessa juodaan paljon, mutta Virossa ja muissa Itä-Euroopan maissa juodaan vielä paljon enemmän”, Lehikoinen sanoo.

Sankareita – onko heitä?

Suomessa siis päihtynyt ja alkoholia käyttävä ihminen voi olla tiettyyn pisteeseen asti eräänlainen sankari, kunnes päihdehaittojen vaaka kupsahtaa toiseen suuntaan ja hänestä alkaa tulla yhteiskunnallinen ongelma. Toisaalta alkoholimaailman sankareina voisi nähdä niitä viranomaisia, jotka ovat tekemisissä päihdehaittojen eri perspektiivien kanssa – terveyden- ja sosiaalihuollosta ja yleisestä järjestyksestä lakeja tarkasteleviin ja tarkkaileviin virkamiehiin.

Työ on Lehikoisen mukaan haastavaa. Alkoholipolitiikka ja sitä toteuttava alkoholihallinto ovat jatkuvan tarkastelun ja kiivaan keskustelun kohteena. Intressien ristiriitaisuudesta johtuen alkoholihallinnon onnistuminen on haastavaa, ja sitä arvioidaan mediassa ja sosiaalisessa mediassa varsin usein, varsin äänekkäästi.

”Toisinaan kriittisestä medianäkyvyydestä huolimatta luvanhaltijoiden alkoholihallinnon toiminnasta antama palaute on pääsääntöisesti positiivista ja toimintaa tukevaa. Asiakkaat ovat mukavia ja se auttaa jaksamaan. Lisäksi on mielenkiintoista olla omalta osaltaan mukana hyvin moninaisissa hankkeissa. Esimerkkinä tästä voi olla ravintolalaiva, huvipuisto tai vaikka VR:n uudet ravintolavaunut. Työ on mielestäni merkittävää ja valvonta välttämätöntä”, Lehikoinen sanoo.

”Alkoholimaailman sankariksi Suomessa voisi nousta asiakkaistaan vastuun kantava ravintoloitsija tai ravintolan henkilökunta”, Lehikoinen sanoo.

Kirjoittanut: Riina Law

Lisätietoja: Ylitarkastaja Riku-Matti Lehikoinen, etunimi.sukunimi@avi.fi, p. 0295 016 155

Uuden alkoholilain pääkohdat hallituksen esitysluonnoksen mukaan

  1. a, b ja c-luvista luovutaan anniskelussa ja yhdellä luvalla saa myydä kaikkia alkoholijuomia.
  2. Vastaavan hoitajan pätevyysvaatimuksista luovutaan.
  3. Annosvaatimuksista luovutaan ja velaksimyyntikielto poistuu.
  4. Ravintoloilla voisi olla jatkossa yhteisiä anniskelualueita.
  5. Anniskelua saa jatkaa ilmoituksella kello 04 saakka.
  6. Kaupoissa voidaan myydä jatkossa enintään 5,5 % juomia ilman valmistustaparajoituksia.
  7. Happy Hour -mainonta sallitaan.

 

FAKTAA

Aluehallintoviraston tehtävät alkoholihallinnossa

Aluehallintovirasto

  • myöntää toimialueellaan alkoholijuomien anniskeluluvat, anniskelun jatkoaikaluvat, alkoholijuomien vähittäismyyntiluvat, Alkon myymälöiden hyväksymiset sekä Alkon luovutuspaikkaluvat.
  • käsittelee anniskelu- ja vähittäismyyntipaikkaa sekä anniskelu- ja vähittäismyyntiluvanhaltijaa koskevia muutoksia.
  • valvoo alueellaan alkoholijuomien anniskelua, vähittäismyyntiä sekä alkoholijuomien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa.

 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialue kattaa Uudenmaan, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Päijät- ja Kanta-Hämeen maakunnat. Tehtävää hoitaa 17 henkilöä. Etelä-Suomessa käsitellään noin 4000 lupa-asiaa vuodessa. Toimipaikkoja eli valvontakohteita on noin 5 500. Lupatuloja ja muita maksuja se kerää toiminnanharjoittajilta noin 1,6 miljoonaa euroa. Maksuista säädetään maksuasetuksessa.

Alkoholihallinnossa toiminnan lähtökohtana on alkoholilaki ja sen nojalla annetut säädökset ja määräykset. Alkoholilain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Valvonnan tavoitteina ovat toimivat markkinat ja elinkeinonharjoittajien sitoutuminen toimintaa ohjaavien ja yhteiskunnallisen vastuun edellyttämien säännösten noudattamiseen. Valvontaan liittyy todettujen epäkohtien ja rikkomusten johdosta annettavat hallinnolliset sanktiot. Valvonnan tarkoituksena ei ole pelkkä ”syynääminen” vaan valvonnassa kuten lupahallinnossakin pyritään konsultoivaan työotteeseen ja luvanhaltijoiden omavalvonnan kehittämiseen. Tämä korostuu erityisesti maahanmuuttajien kohdalla puutteellisen kielitaidon ja yhteiskuntatuntemuksen vuoksi. Lisäksi aluehallintovirasto ehkäisee harmaan talouden ja talousrikollisuuden esiintymistä alkoholielinkeinossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s